Jo ennen matkaa ilmoitin miehelleni, että tällä reissulla haluan nähdä Alhambran, Rondan ja El Chorron, missä on se huikea maailman vaarallisimmaksikin kutsuttu vaellusreitti. Siis ihan mun heiniä… Alhambrassa olen käynyt yli 30 vuotta sitten, mutta siitä ei ole jäänyt oikein minkäänlaista muistijälkeä ja siksi halusinkin sinne uudelleen.
ALHAMBRA
Alhambra oli niin käsittämättömän upea kohde, että se ansaitsee oman postauksen. Kirjoitan sen parin päivän kuluttua.
RONDA
Yhdistimme El Chorron ja Rondan kierroksen, koska siitä muodostui sopiva lenkki, jonka ehtii ajaa hyvin päivässä. Olen äärettömän iloinen siitä, että mieheni on kiinnostunut ajamaan ja lisäksi tutkii reitit ja paikat tarkasti etukäteen, niin että matka sujuu hyvin. Sujui se tälläkin pikku-Corsalla, vaikka mieheni sanoi, että näillä teillä pitäis olla vähän tiukempi peli… Meikäläinen joutuu ajon aikana hoitamaan vain kartturin tehtävän, mutta on siinäkin hommaa. Se huomattiin.
Kurvasimme aamusta ensin Esteponan kautta katsomassa sitä mahdollisena kohteena tulevia lomiamme ajatellen, koska se oli vähän samalla reitillä. Sieltä sitten tielle numero A397, joka mutkittelee kohti pohjoista vuoristojen keskellä kierrellen. Se on hyväkuntoinen, mutta silti yllättävän hidas ajaa, ja on syytä pitää aistit valppaana.
Ronda on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja, joka sijaitsee korkealla Serrania de Ronda -vuoriston päällä. Yhtään kylttiä itse nähtävyydestä ei ollut, mutta hyvin sinne löysi, kun seurasi ihmismassaa ja liikehti sen mukana. Valkoinen kaupunki levittäytyy järisyttävän syvän rotkon molemmin puolin, ja varsinainen nähtävyys, Puente Nuevo -silta. Se on jyhkeä, huikean korkea, upea ja ihmetyttää miten sellainen on voitu rakentaa 1700-luvulla, käsivoimin?!
Kun katsoo sillalta toiseen suuntaan, näkee edessään oliivipuuviljelmiä tiukan siisteissä rivistöissä, ja taustalla häämöttävät utuiset pyöreät vuorten laet. Nämä kaukaisuuteen ulottuvat maalaismaisemat, rotkot ja vuoristo riittivät meille tällä visiitillä, vaikka kaupungissa olisi ollut nähtävää yllin kyllin. Oli ehdittävä syömään, ja parkkipaikatkin olivat varsin kaukana, joten oli suunnattava kohti seuraavaa kohdetta, että ehti kämpille ennen pimeää. Täällä on yksi vanhimpia ja hienoimpia härkätaisteluareenoja, upeaa arkkitehtuuria ja vaikka mitä, joten kannattaa varata yksi päivä Rondalle, jos haluaa nähdä kaiken.
EL CHORRO ja Caminito del Reyn vaellusreitti
Matka jatkui selkeästi pienempää tietä A367 kohti Ardalesia ja El Chorroa. Silmä lepäsi näiden hiekanväristen kumpuilevien tasankojen ja pyöreähuippuisten vuorten laaksoissa. Kuvat on otettu liikkuvasta autosta, joten niiden laatu on vähän niin ja näin… Vaikka tie näyttää pieneltä ja mutkaiselta kartalla, se olikin yllättäen nopea ajettava, koska tällä alueella ei ole kierrettävää vuoristoa.
Saimme tuntumaa seuraavaan kohteeseen jo lentokoneesta käsin, tunnistin mielettömät vihreänturkoosit järvet heti ja tunsin jo vatsanpohjassani, että sinne on päästävä!
Tällä alueella on kaksi varsinaista kohdetta: Ardalesin turkoosit tekojärvet sekä maailmankuulu vaellus- ja kiipeilyreitti vuorten kyljessä, Caminito del Rey. Ylläolevat kuvat ovat tekojärviltä. Olen yrittänyt hakea tietoa mistä johtuu tuo ihmeellinen väri, mutta en ole vielä löytänyt. Kumpuileva maisema, oliivipuurivistöt rinteillä, hiekanvaaleus ja käkkärämäntyjen vihreys – ja keskellä lumoavan turkoosi vesi. Kertakaikkiaan hienoa!
Guadalhorcen padolta, jossa kävimme kääntymässä järvet ohittaessamme, on näin hieno maisema. Päivä oli jo pitkällä, kun otin tämän kuvan, mutta jotenkin siitä utuisuudesta tuli mieleen japanilainen vuorimaisema.
Täällä 400 metrin korkuisten pystysuorien kallioseinämien kyljissä kulkee vaellusreitti noin 100 metrin korkeudessa. Tuo silta, mikä näkyy vuorten välissä on rakennettu 1900-luvun alussa, kun tarvittiin kulkuväylä yhdistämään rotkon molemmilla puolilla sijaitsevia voimalaitoksia. Jos katsot kuvaa tarkemmin, näet metrin levyisen kävelyreitin vuoren kupeessa. Se ei sovi heikkohermoisille eikä korkeanpaikankammoisille. Reitin läpi kulkeminen kestää 4-5 tuntia riippuen siitä, miltä suunnalta aloittaa taivaltamisen. Teitä kiinnostaa kuitenkin: me emme aloittaneet kummaltakaan suunnalta, sillä kun reitille lähtee, sitä ei voi palata takaisin…
Meillä oli apuna hyvä Andalusian kartta sekä navi, mutta siitä huolimatta onnistuttiin valitsemaan väärä tie takaisintullessa. Olin keskittyneenä kartanlukuun, kun jo olisi pitänyt laittaa navi uudelleen päälle…risteykset tulivat ja menivät, ja väärä reitti valittiin. No, vaikka opasteet Espanjassa ovat yllättävän hyvät, niin joskus ne tekevät tepposen. Yhtäkkiä tarvittavaa kylttiä ei sitten enää olekaan seuraavassa risteyksessä.
Ajomatkaa tuli reilut 200 km, ja päivä ehti pimetä ennen kuin olimme takaisin Los Bolichesissa.
Siis, jos menet lomailemaan Aurinkorannikolle, nämä paikat kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Muitakin hienoja paikkoja toki on, mutta nämä tarjoavat selkeästi suurimman kokonaisvaltaisen elämyksen ja ainakin meidän listallamme ne kuuluvat TOP10 joukkoon kaikista mitä olemme nähneet matkoillamme.
-Maarit
Elsa
Kiitos hyvistä vinkeistä ja kuvista! Näistä on hyötyä kun pääsen tammikuussa lomalle samaiseen paikkaan, siis Aurinkorannikolle. Ja tuo Alhambra on yksi upeimpia paikkoja jossa olen ikinä käynyt, vaikuttava, hieno, tunnelmallinen, siitä olen kanssani aivan samaa mieltä, ja menen sinne uudestaan tammikuussa, ehdottomasti. Odotan innolla postaustasi siitä.
Maarit / Sopusointuja
Hei, ja kiitos kivasta viestistä! Se oli kyllä aivan fantastinen paikka, sortteeraankin täällä parhaillaan sieltä otettuja satoja kuvia ja huokailen ihastuksissani edelleenkin…
Milla Sukhimatoilta
Upeita kuvia, nuo maisemat ovat kyllä hienot! Valkoiset kylät ovat ihania ja tekojärvien turkoosi väri kyllä sellaisiin vähän mutaisiin luonnonvesiin tottuneelle melkoisen eksoottinen :).
Maarit / Sopusointuja
Aivan, ja kylät täplittävät hienosti vuorten rinteitä. Voi kunpa olisi aikaa kierrellä noissa kylissäkin ajan kanssa…