Arki ja elämä

Viisi asiaa minusta

32 Comments

  1. JonnaH.

    Kohta 5. samaistun täydellisesti! Leivänmurujen lisäksi, kaikki roiskeet lavuaarin tai tiskialtaan reunoilla, ei. Ne pitää kuivata. 😀 Myönnän jopa pyyhkineeni kyläpaikassa vessapaperitelineen päältä vessapaperilla pölyjä, paikka jota harvat siivoaa. :p Mut joo olen vähän siivousneurootikko, mutta pystyn antamaan periksi, olen katsellut esim. mieheni sotkuista työpöytää kymmenen vuotta, vaikka sormet syyhyäisi sitä siivoamaan, mutta se on hänen aluettaan, enkä koske siihen. 😀

    Mukavaa viikkoa!

    1. Maarit / Sopusointuja

      Sama allergia täälläkin – ja jos lattiassa on jokin läntti, putsaan sen vaikka vessapaperilla. Se on kumma, miten voikin olla yhtä aikaa niin tarkka ja toisaalta lepsu. Saatan työntää kaappiin vaatteet pois silmistäni, kun haluan siistin yleisilmeen. Korjaana tilanteen kyllä jossain vaiheessa, mutta ei ne siellä häiritse – pois silmistä pois mielestä.
      Enkä koske minäkään miehen työpöytään!
      Kivaa viikkoa sullekin!

  2. Outi Krimou/Outi's life

    2.oli myös minua.
    Nuorena rakastin poliisitarinoita ja haaveilin patologin työstä (tiedän, oon outo).
    Kivaa viikkoa sinulle Maarit ❤️

    1. Maarit / Sopusointuja

      Onpa jännää tuo patologihaave – miten sellaisen voi edes keksiäkään 😉
      Joudut työssäsi olemaan sosiaalinen ja tiiviisti läsnä, mikä varmasti vaatii vapaa-ajalla rauhoittumista ja ehkä erakoitumistakin.
      Kiitos samoin Outi – mukavaa viikkoa <3

  3. Satu N.

    Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    1. Satu N.

      Tuli sen verran kirjoitusvirheitä, että laitanpa uudestaan kommenttini…
      Olipa kiva haaste!. Mielenkiintoista lukea ihmisestä sitä hieman salatumpaa puolta. Kiitos vinkistä, taidanpa napata haasteen itselleni! Oikein hyvää alkanutta elokuuta sinulle! 🙂

    2. Maarit / Sopusointuja

      En oikein osaa kirjoittaa itsestäni ja postaan mielelläni asiajuttuja ja muita sellaisia. Tämä oli kiva tapa saattaa itseään vähän lähemmäksi lukijoita, ja olipa antoisaa mietiskellä ja tunnelmoidakin näiden parissa.
      Ota ihmeessä tämä mukava haaste vastaan!
      Kiitos samoin – ja miellyttävää elokuuta sinullekin!

  4. Anonyymi

    Samantapaisia mieltymyksiä täälläkin päin, introvertti joka sopivassa seurassa hölöttää ja nauttii keskusteluista.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiva kuulla 🙂 Minusta tuntuu, että meitä taitaa olla Suomessa aika paljon…
      Mukavaa elokuuta sinulle!

  5. Heli-Hannele - Beach House Kitchen

    Miten herkullinen haaste & vastauksesi! Kun aloin lukemaan postaustasi, olin ihan että "tämähän on minun tekstiä". paisti ehkä se siivousneuroosi, hih! Itse häiriinnyn hälystä nykyään todella helposti, ennen piti olla tausta tv- tai musat täysillä, nyt on ihanaa kun ei kuulu mistään mitään. Minulle ehkä pahinta melusaastetta on sellainen jonninjoutava ysäripoppi, migreeni iskee! Minä myös viihdyn hyvin yksin, ei iske pelko, eikä tule tylsä fiilis, blogitapahtumin onneksi pääsee tuulettumaan ja tapaamaan ystäviä, mikä taas on välillä niin mukavaa! Ennen tein enemmänkin noita to do -listoja, mutta aloitan kyllä nykyäänkin vielä joka viikko uuden kalenteriaukeamaan ja sinne tulee listoja tyyliin mitä viikolla syödään, mitä muistettavaa, mitä postausaiheita, mitä resepti-ideoita yms. Olin nuorena armoton Dynastia -fani ja otin sieltä mallia kun itse suunnittelin vaatteita barbeille. Muistan yhdenkin punaisen samettijakun, johon ompelin olkatoppaukset ja hienot napit kasarityyliin, ehkä taisin minäkin vähän haaveilla muotialasta silloin! Kauniita elokuun alunpäiviä sinne <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Olipa kiva kuulla sinustakin vähän enemmän – vaikka ollaan nähty jonkin verran, ei keskusteluille juuri ole aikaa. Tai ainakaan tämäntyyppisille. Ysäripoppi kuuluu mullakin ei-niin-suosittuihin. Sama juttu, en koe koskaan että olisin yksinäinen – aina on jotain kivaa puuhaa ja tekemistä.
      Mulla on nyt ensimmäinen vuosi, etten hankkinut paperikalenteria ja se on kyllä virhe. Kaipaa sitä, että näkee viikon kerrallaan ja että sinne voi kirjoitella asioita. Tilanne pitää korjata ensi vuodeksi.
      Voi ei noita barbievaatteita ja Dynastia! Minäkin ompelin kone kuumana niille vaatteita, kudoin villiksiä ja vaikka mitä.
      Kiitos samoin Heli <3

  6. Celia C / good to be home

    Ihana postaus – ja houkutteleva haaste!
    Parhaiten kolahtivat mulle nuo miljoona-asiaa-päässä ja muruneuroosi 😉
    Ja mulla muuten on ollut samanlainen vauvakirja kuin sulla 🙂

    1. Maarit / Sopusointuja

      Nappaappa tästä haaste itsellesi – tätä oli ihana kirjoittaa, kunhan sai pään auki…
      En näköjään ole ollenkaan outo ja niuho murujenkerääjä – meitähän taitaa olla paljon enemmänkin 🙂
      Mikä sattuma tuo vauvakirja! Mutta niitä ei tainnut olla siihen aikaan sellaista valikoimaa tarjolla kuin on nyt. Siinä on ihanaa vanhan ajan tunnetta ja tunnelmaa 🙂

  7. Anonyymi

    Voi ei! Mulla oli toi kellonranneke, turkoosia nahkaa ja samanvärinen käsilaukku:) Ne olivat ihanat!
    Kiva postaus, kauniita loppukesän päiviä!
    Marja

    1. Maarit / Sopusointuja

      Mulla oli myös ranneke, ja miten onskana olinkaan se ranteessani. En vain millään saa mieleeni minkä värinen se oli, joko turkoosi myös tai tuo liila. Mutta että sulla oli myös käsilaukku sävysävyyn <3
      Kiitos samoin sinulle – toivotaan, että edes tämä lämpö säilyisi!

  8. Taru

    Olipa kiva postaus ja kiva kuulla susta lisää. Nimimerkki sosiaalinen erakko 🙂

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiitos Taru 🙂
      Sinusta ei uskoisi että olet erakko, koska olet aina niin iloinen ja sosiaalinen <3

  9. Mema

    Tuntuu niin tutulta…murut, musiikki, puuhastelu ja yksin kulkeminen….vaikka ystävänikin kanssa on mukavaa shoppailla.
    Kiva postaus!
    -Merja-

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiitos paljon Merja!
      Jonkun ohikiitävän hetken mietin, mitä lukijat näistä ajattelevat, mutta tämmöinen minä vaan olen ;o)
      Ystävän kanssa shoppailu ja kahvittelul on todellakin välillä ihanaa!
      Mukavia elokuun päiviä!

  10. Lady of The Mess

    Tämä haaste on minullakin ollut jo pitkään luonnoksissa vaan odottelee vielä hetken inspistään.
    Oli kiva tutustua sinuun näiden vastausten myötä ja voinpa kertoa, että rakastan rokkia, olen sosiaalinen erakko, piirsin paperinukkeja ja suunnittelin niille vaatteita (osa on vielä säilössäkin), to-do-listoja kartan täydellisesti ja meidän huushollissa on mielenrauhansa takia parasta olla välittämättä murusista ?

    1. Maarit / Sopusointuja

      Nämä ovat sellaisia juttuja, mihin pitää olla juuri se oikea hetki, että pystyy kirjoittamaan aiheesta. Ei synny väsyneenä, ei kiireessä. Olen lukenut sinusta jostain, että rakastat rokkia – aivan ihana juttu! Siinä on asennetta!
      Alkoi naurattamaan toi viimeinen kommentti – niin varmasti on parasta, hih.

  11. Johanna - Home at beach

    Hei, näistä olisin voinut kirjoittaa itsekin kohdat: musiikki, sosiaalinen erakko ja miljoona asiaa mielessä. Lisäksi tykkään tehdä listoja, niitä on kännykässä, pienissä vihkoissa, työpöydällä ja osa ihan mielessäkin, tosin päässä ei tahdo pysyä mikään kun on tosiaan tuo miljoona asiaa mielessä koko ajan. 🙂 Todella kiva kirjoitus.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Mietin muuten tuon musiikin kohdalla, että monet lukijoistani (on paljon 35-45 vuotiaita) eivät ole edes kuulleet vaikkapa Tapani Pertusta, ja että se antaa ehkä uunon kuvan kirjoittajasta. Sitten mietin, että olen oikeasti onnellinen, kun tuollainenkin, siis vanha, musiikki nostaa tunteita pintaan.
      Nappaa tästä haaste itsellesi!

    2. Johanna - Home at beach

      Nappasin haasteen ja nyt viisi asiaa minusta on julki!

  12. Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkeja

    Osaat kirjoittaa niin elävästi, tekstiä on kiva ja helppo lukea sekä eläytyä hetkeen mukaan.
    Täällä tunnustautuu myös yksi muruneurootikko ja sosiaalinen erakko, jollainen minusta on muovautunut vasta nyt vanhemmalla iällä.

    Kauniita kesäpäiviä ♥

    1. Maarit / Sopusointuja

      Voi kiitos niin paljon Maikku <3
      Mielenkiintoista kuulla, että sinusta on iän myötä tullut erakompi. Jotenkin koen sen niin, että se on rikkaus, että pystyy olemaan oman itsensä kanssa ja rauhoittumaankin.
      Mukavia elokuun päiviä sinulle <3

  13. Päivi/Kultturelli Matkalaukussa

    Hei! Kiva kirjoitus! Huomaan monta asiaa, joissa itsekin olen samanlainen. Pienenä minä keräsin Apu-lehdestä paperinukkeja. Ne olivat minulla vihkon välissä aina järjestyksessä. Juhlaa oli, kun Apu julkaisi paperinuken uudesta Miss Suomesta. Harmittaa, etten ole säästänyt näitä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja. Sosiaalinen erakko olen minäkin. Joudun/saan olla töissä niin sosiaalinen, että vapaalla haluan olla hissukseen. Musiikkimaku täsmää, silloin harvoin kun olen laulanut karaokea, Muisto vain jää on se kappale, minkä laulan. Il divo on ihana, olenkin lokakuussa tulossa Helsinkiin konserttiin. Mukavaa elokuun alkua!

    1. Maarit / Sopusointuja

      En heti muistanutkaan noita Apu-lehden paperinukkeja – ei ole enää minullakaan jäljellä. Siellähän oli missin lisäksi kaikki pop-tähdet, Katri-Helena, Danny… Luulisin, että erakkomaisen luonteen tunnistaa juuri siitä, että työn sosiaalisuus riittää – niin oli minullakin. Ekstroverttti kaipaa sitä myös vapaa-ajalla eikä ole tarvetta samalla lailla hiljentymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon.
      Ihan sykähdyttää, että olet laulanut tuota kappaletta – ajattelin, ettei kukaan edes muista sitä… Olen kotoisin Kokkolasta, ja nämä pojat olivat niiltä seuduilta ja sekin teki heistä jotenkin läheisiä siihen aikaan.
      Olet menossa Il Divon konserttiin – miten ihanaa! Pitäisköhän tarkistaa lipputilanne, hmm…
      Lämpöistä elokuuta sinulle! <3

  14. Päivityksiä

    Ihana asenne pikkuneidillä, toivottavasti se säilyy ja kantaa pitkälle vuosien varrella!

    1. Maarit / Sopusointuja

      Sano muuta! Niin usein mietin tätä asiaa – ja mitä voimme itse kukin tehdä auttaaksemme häntä säilyttämään sen <3

  15. Tuija

    Heipsis pitkästä aikaa! Tämän postauksen myötä ihastunut mielikuvani sinusta ihmisenä vain vahvistui. Samalla löysin mahtavia musiikkivinkkejä kuuntelulistalleni. Kiitos! Juuri oivaa tunnelmaa taustalle ja ajomatkoille, jos en kuuntele äänikirjaa tai ole hiljaa, vaikka hiljaista hetkeä ei oikeastaan koskaan ole tinnituksen värittäessä (ärsyttävästi) äänimaisemaani.
    Instagramin stooreissa olen hypännyt retkienne tunnelmiin mukaan. Kivaa, kun olet jakanut niitä.
    Hassua, vaikka emme koskaan ole kasvokkain tavanneet minulla on vahva tuttuuden tunne ja olo, että meillä olisi rattoisa juttelutuokio kohdatessamme. Itse olen antanut iän myötä tilaa itsekseni olemiselle ja rauhoittanut eloani, mikä on viisautta. Omissa oloissa on ihanaa olla. Tästä syystä varmaankin blogista on muodostunut merkittävä hyvinvoinnin osatekijä arjessani. Nyt pidin poikkeuksellisen tauon, mutta kohta jatketaan entistä ehompana. Kuulumisiin Maarit! Sydämellisin terveisin Tuija

    1. Maarit / Sopusointuja

      Heippa Tuija – tosiaan pitkästä aikaa 🙂 Ja kiitos paljon kauniista sanoistasi <3
      Musiikkimakuni seilaa laidasta laitaan ja sisältää niin paljon myös aika melankolisiakin sävyjä, vaikken sellaiseksi tunnustaudukaan – ehkä. Sen ja romanttisen raja on joskus häilyvä.
      Voi pahuksen tinnitus, se on kuulemma äärimmäisen hankala vaiva eikä helposti löydy helpotusta. En tiedä onko niin, mutta auttaisikohan musiikki peittämään sitä ainakin osittain.
      Mukavaa, että olet löytänyt taas tiesi blogiin; kirjoittaminen ja niiden suunnitteleminen on mukavaa puuhaa ja vie ajatukset arjen kiermuroista.
      Ihanaa loppuviikkoa ja elokuisia päiviä Tuija <3

Leave a Reply to Lady of The Mess Cancel