Arki ja elämä

Torstain ilonaiheet

26 Comments

  1. Tuuli - Lumo Lifestyle

    Ihana aurinkoinen aamu oli, se vähän piristi. Etätöiden lomassa pyöräytin herkulliset sämpylät, leivän leipomisessa on aina jotain rauhoittavaa.

    Turvallista loppuviikkoa.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Olet Tuuli inspiroinut muakin leipomaan – ainekset löytyy kaapista. Leipominen maadoittaa ja rauhoittaa!

      Aurinkoista sunnuntaita!

  2. Sari Riekkola

    Olipas iloinen postaus, ilonaiheita pitääkin nyt hakea!
    En ole tiennytkään, että peikonlehdet tekevät noin juuria, mulla on ollut pitkään vedessä pari lehteä, muttei niissä näkynyt juuria ja viskasin ne sitten pois.

    Mukavaa loppuviikkoa ♥

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiva kuulla Sari <3
      Tietääkseni yksittäinen lehtiranka ei kasvata juuria. Olen pitänyt itsenkin sellaista maljakossa, mutta tuloksetta. Tämmöinen erillinen 'palanen' kasvista kasvattaa kyllä ja näitä suositellaan jaettavaksi just näin.

      Aurinkoista sunnuntaita!

  3. Suvi Cederberg -blogi

    Juuri näin! Kunpa jokainen pystyisi näkemään kaiken tämän haastavan keskellä ne pienet ilon aiheet, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kotoilija löytää aina tekemistä – nyt tuntuu että liiankin kanssa. Kun kalenteri on tyhjä, eikä pääse tapaamaan ketään, mietin (ja listaankin) asioita, mitä olisi nyt hyvä tehdä. Mulla on sellainen tapa, etten tee juuri suursiivouksia, vaan pesen ja järjestän yksittäisiä kohtia kotona alvariinsa. Näin selviän mielestäni vähemmällä ja koti on aina suht siisti.

      Aurinkoista sunnuntaita Suvi!

  4. KastehelmiB

    Tosiaan on hyvä muistaa näinä hämmennyksen ja jopa pelon hetkinä elämän ilonaiheet. Hieno listaus sinulta, joka loi hyvää mieltä. Tänäänkin aurinko herätti ja hento kuura peitti maan. Kaunista ja iloitsen siitä! Tämä aika on poikkeuksellinen ja itselläni on hieman vaikeuksia keksiä tekemistä, kun olemme airbnb asunnossa evakossa. Kotona löytyisi helposti tekemistä. Nyt suurin osa tavaroista on varastossa. Muutto oli siinä määrin rankka, ikkunan pesuineen ja pakkaamisineen, että nyt täytyy osata levähtää. Kuten kirjoitit jouten olosta, niin minulle se on todella hankalaa. En oikein osaa olla tekemättä mitään. Onneksi varasin ison kasan kirjoja, joten nyt on aikaa lukea ja se tuottaa mulle iloa. Ilo löytyy pienistä asioista ja ollaan naurettu viikon aikana monelle hassulle asialle silmät vesillä. Onneksi saadaan (vielä) ulkoilla ja siihen löytyy nyt hyvin aikaa. Luonto tuottaa valtavasti iloa ja hyvää oloa. Kaikkea hyvää sinne ja pysy terveenä <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Elämä koostuu muutenkin pienistä ilonaiheista ja nyt niiden merkitys korostuu. Nyt on ollut myös tärkeää huomata, että on aidosti varsin jalat maassa oleva, koska kotona oleminen ei ole tuottanut tuskaa. Tuskaa on mielessä ja sydämessä, mutta ihan muista asioista.
      Ymmärrän niin hyvin, vieras asunto ja tavarat pakattuna – tekeminen sisällä on varsin rajoitettua. Mielessään ei kykene koko aikaa sisustamaankaan, eikä etsiä inspiraatiota vaikka se niin ihanaa ja kivaa onkin. Ehkä sulla onkin nyt tarkoituksella joutenolon paikka; paitsi oliko se niin että muutatte vielä kerran ennen uuteen pääsyä?
      Ja hei – yhdessä nauraminen se vasta tärkeää onkin!

      Samoin sinulle Mari ja tsemppiä muuttoihin!

  5. Annukka

    Olen tämän viikon tehnyt töitä kotoa käsin ja usein työpäivän aikana tulee muun ohessa mietittyä kaikenlaista kaappien siivousta ja turhan tavaran perkausta, johon olisi kiusaus käydä heti käsiksi, mutta koska etätyö on hoidettava ihan yhtä hyvin kuin työ muutenkin, olen pitänyt päivärytmin normaalina. Ja sitten kun pääsen töistä eli käytännössä lyön koneen kannet kiinni, ei se kaappien siivous enää niin houkutakaan :). Sen sijaan tulee lähdettyä hetimiten ulos niinkuin aina muulloinkin. Ilman raitista ilmaa en pärjää ja nyt on niin ihanaa, kun linnut visertää, aurinko paistaa ja taivas on sininen. Ja huomaan, että on alkanut epämääräinen huolimielialakin pikkuhiljaa helpottaa ja kääntyä paremmalle puolelle. Vielä kun pääsisin uutisriippuvuudesta eroon, olisin tyytyväinen (yleensä en edes katso uutisia, koska en halua tietää kaikista kauheuksista, mutta nyt koronan aikana katson ainakin Ylen uutiset ja vissiin toivon ja odotan jotain sen suuntaista yllätystä, että korona on peruttu ja voidaan palata takaisin arkeen..)

    Sun äiti kuulostaa kyllä semmoiselta tapaukselta, ettei tarvi hirveästi olla huolissaan. Sama on mun oma 85-vuotias isä ja erityisesti 88-vuotias pieni ja pyöreä aina positiivinen appiukko, joka sanoi, että "Ei tartte olla huolissaan, kävin Litistä ostamassa sorsan pakkaseen" :D. Elikkäs Lidlistä on käynyt varmaan broileria hakemassa.

    Koitetaan pysyä positiivisella puolella, vaikka mun mielestä ei kyllä kannata, eikä tarvitsekaan niitä mahdollisia huoliakaan kokonaan maton alle lakaista, vaan jokainen saa onneksi tuntea niinkuin tuntee <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Voin aavistaa, että etätöiden tekeminen ei ole välttämättä niin helppoa kuin ajattelisi. Vaatii määrätietoisuutta, päättäväisyyttä ja sopivasti keskittymiskykyä jättää ne kotihommat huomiotta. Mä olisin varmaan sellainen, että laittaisin äkkiä pyykit koneeseen, koska hoituu itsestään ja monta muutakin itsestäänhoituvaa hommaa keksisin miettimättäkin :o)

      Sä vaikutat sellaiselta, että pystyt hyvin hallinnoimaan tekemisiäsi, mikä takuulla auttaa. Ulos lähteminen on tärkeintä, tärkeämpää kuin mikään muu päivän mittaan. Nyt kun siihen on vielä mahdollisuus.

      Meillä seurataan pitkin päivää uutisia, varmasti mikään ei jää huomaamatta. Yritän silti olla jäämättä vellomaan niihin, kun en voi asialle nyt mitään. Kuulostaa karulta, eikä tarkoita sitä ettenkö olisi sydänjuuria myöten huolissani. Juuri nyt, tänään, suren sitä että mitenkä saataisiin äiti tuohon lähelle mökille, sillä on luvattu kohtuulämmintä viikkoa ja se virkistäisi niin hänen päiväänsä, kun on päivät yksin kotona. Jotenkin tuntuu, kun on sekä erittäin iäkkäät sekä pienet ihmiset ympärillä, sopivan positiivisuuden säilyttäminen ja arjen kiemuroissa edes puhelimitse auttaminen ovat nyt tärkeitä.

      Onneksi Litisssä on vielä sorsaa!

      Aurinkoista sunnuntaita Annukka!

  6. -Kirsi-

    Aurinkohan se suurin ilonaihe! Ekaa kertaa etätöissä ja yritän saada jonkinlaisen rutiinin työhön näin kotona ollessa.
    Tuo Sinun vyösi mikä mekon kanssa on, mistä olet sen hankkinut? Minä olen yrittänyt etsiä tuollaista enkä mistään löydä, värillä ei ole väliä.
    -Kirsi

    1. Maarit / Sopusointuja

      Luin aamulla Hanna Sumarin kommentin, että onneksi korona ei tullut talven pimeimpään aikaan. Niin totta ja parasta positiivisuutta. Kuten tuohon edelliseen kommentoin, niin etätyö vaatii aikamoista kurinalaisuutta, ettei ala stressaamaan siitäkin kaiken muun lisäksi. Tsemppiä sinulle!

      Vyö on ostettu hirveän kauan sitten, itseasiassa silloin kun oli Islannin tuhkapilvi vuonna 2010, Firenzen torilta. Silloin oltiin jumissa siellä ja matkattiin työkavereiden kanssa junalla halki Euroopan kotiin. Mikä muisto tuli siitäkin mieleen! Googlasin pikaisesti sanoilla 'kietaisuvyö nahkainen' ja sieltä tuli heti verkkokauppa, missä niitä myydään. Käys katsomassa…

      Aurinkoista sunnuntaita sinulle Kirsi!

    2. -Kirsi-

      kiitos vastauksesta ja vinkistä,,,,heti vaan aloin
      kyselemään ilman googlettelua??
      T. kirsi

  7. Heidi

    Ihania ilon aiheita 🙂

    1. Maarit / Sopusointuja

      Niitä tarvitaan ja niitä on niin lähellä, kun vain huomaa ne 🙂

      Aurinkoista sunnuntaita Heidi!

  8. Tiia Koivusalo

    Rakastan niin paljon tuota tiiliseinää, että saan aina iloa jo siitä, kun näen siitä kuvia. Harmittaa niin, että kun meillä rempattiin, niin puolet olkkarin seinästi oli tätä vanhaa tiiltä ja puolet valkoista, kääks. Otettiin pieni kaistale kuitenkin esiin ja kylpyhuoneessa eli missä on amme, on isompi kaistale.

    On nyt ihana tulla blogehin ja nähdä niitä pieniä ilon pisaroita, niitä tarvitaan ja sain sun postauksesta voimaa ja tämän aamuisesta sun kuvasta, omaani aloinkin sitten lähettämään muille ystäville tyyliin, laittakaahan oma nassun kuva tänne. Siitä tuli hirmuisen hyvä mieli.

    Sydämellistä viikonloppua teidän kauniisen kotiin Maarit. <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Se on munkin mielestä ihana. Olen kertonutkin siitä täällä blogissa, kun arkkitehti ei ollut ollenkaan samaa mieltä sen sopivuudesta tänne. Mulle se on ollut lähes pakkomielle aina ja kun tiilikasa sitten löytyi mökkipaikkakunnalta erään navetan takaa sammaloituneena ja saatiin ostettua se, olin onneni kukkuloilla. Putsasin täällä raksan pihalla ne yksitellen teräsharjalla ja pesin päälle, että saatiin niistä käyttökelpoiset. Ne on Porin Mieslaulun talosta purettuja ja vuosimallia 1936.

      Kiitos kannustuksesta Tiia, olen itsekin huomannut nyt, kuinka mieluummin luen hyvää mieltä tuottavia blogeja. Mieltä huolettavia uutisia tulee niin paljon ja luen tai kuuntelen ne nyt muualta; blogeista iloisempia asioita.

      Meidän kuvaviestittely oli päivän piristävin juttu; ex-tempore ja hauska <3

      Aurinkoista sunnuntaita Tiia!

  9. Sari/Casa Mimi

    Aika paljon samojakin ilonaiheita, mutta tuo ompelujuttu, se on kyllä ihan vieras minulle. Seuraan täällä karanteenissa, kuinka viikuna kasvattaa hedelmiään. Se jos mikä on ilonaihe näissä minun pienissä ympyröissä. Ai niin, pelargoni, jonka pelastin talvelta, sekin alkaa kukkimaan <3. Joutsenet, kurjet ja muut paluulinnut pitävät myös ihanaa ääntä lentäessään pienen karanteenimökkini yli <3 Ihanaa viikonloppua <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kuvat vilahtivat mielessä kun luin tätä. Kuulostaa aivan ihanalta! Onko viikuna ollut sisällä ihan lämpimässä? Se kuulostaa niin eksoottiselta kasvilta ja ihmeeltä, että selviää Suomen oloissa. Ja pelargonia, sehän pitää viileästä talvehtimisesta – ihan huippua että sekin alkaa heräämään taas henkiin. Lintujen kevätmeteli on niin tuttua mökiltä, se on kuin musiikkia korville vaikka usein onkin aikamoista rääkyntää. Silti se on merkki kevään etenemisestä.

      Aurinkoista sunnuntaita Sari!

  10. Marita

    Ilo on hyvä aihe! Minua ilahduttaa kun olemme kaikki paitsi poikamme kotona ja totumme uudestaan toistemme seuraan. Diabeetikko-pojalla kaikki hyvin Jyväskylässä. Tyttären kanssa käymme joka päivä ulkoilemassa tunnin lenkin etätöiden lomassa. Istumme ruokapöydän ääreen ja rupattelemme. Olen (melkein) iloinen että kaikki matkat ja riennot ovat peruuntuneet ja nyt ei tarvitse mennä kello kaulassa minnekään. Ja sinun blogisi tuottaa iloa 🙂

    1. Maarit / Sopusointuja

      Tyhjä kalenteri on tuonut mielihyvää ja rauhoittumisen tunnetta mullekin. Miten se voikin olla niin, että vaikka saa itse järjestää päivänsä ja tekemisensä nykyään, kalenteriin ilmaantuu kaikenlaista… Etätöiden tekeminen tuo omat haasteensa – itse aina mietin sitä, miten saisi ajatukset pysymään koko päivän niin tiukasti kasassa kotona, kun siellä vaanii kaikenlaista kivaa muuta tekemistä…hih. Raikas ulkoilma katkaisee hyvin päivän ja vie ajatukset hetkeksi muualle. Teidän työpäivänne tyttären kanssa kuulostaa kivalta 🙂

      Perhe yhdessä kuulostaa niin hyvältä juuri nyt. Ja vaatii varmaankin totuttelua kaikilta, jos lapset ovat jo ehtineet kerran muuttaa pois. On tässä monia hyviäkin asioita tapahtunut, vaikka huoli ja murhe on isosti läsnä.

      Aurinkoista sunnuntaita sinulle Marita!

  11. Outi Krimou/Outi's life

    Ihania ilon aiheita! Minua ilostutti tänään aurinkoinen sää, kaksin vietetty aika hoitolapsen kanssa (tehtiin hamahelmiä) ja leffailta tortilloineen perheen miesten kanssa <3
    Leppoisaa viikonloppua!

    1. Maarit / Sopusointuja

      Hoitolapsikin oli takuulla iloinen kahdenkeskeisestä askarteluajasta, mikä on varmaan melko harvinaista. Ja monille olisi niin tarpeellistakin. Ihanaa että osaat nauttia siitä ja se tuottaa iloa!

      Leffailta ja tortillat, nam! Tortilloja voisikin tehdä vaihteeksi – kiitos vinkistä 🙂

      Aurinkoista sunnuntaita Outi!

  12. Mummeli

    Kiitos taas mukavasta postauksesta. Ilon aiheita pitääkin löytää tässä maailman tilanteessa. Minulla iloa tuo kissa 🙂

    Nyt harmittaa, että en voi nähdä lastenlapsiani, joita olen hoitanut paljon. Miniällä oli viimeisimmän vauvan jälkeen masennus ja autoin, minkä voin. Nyt näyttää kuitenkin fb-päivityksien mukaan, että siellä olisi asiat paremmin.

    Tästäkin kurjuudesta päästään yli – toivon niin – ja toivon myös kaikkea hyvää sinne teillekin.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Voi, kissa toisi iloa mullekin! Mies on allerginen kissoillekin, joten ei voi ajatellakaan. Sanonkin välillä (vähän leikilläni) että saisinpa joskus pitää kissaa sylissä 🙂

      Se, ettei voi nähdä lapsenlapsia eikä vanhampiaankaan, on niin järkyttävää. Siitä ei meinaa selvitä järjissään, kun asiaa alkaa ajattelemaan – parempi (ainakin itselleni) ettei jää vellomaan siihen, kun emme voi tilanteelle mitään. Vain toivoa parasta.

      Toivotaan, että teilläkin on perheessä kaikki hyvin ja että pääsisit pian lastenlasten luo.

      Silittele kisua minunkin puolestani ja aurinkoista sunnuntaita sinulle Mummeli!

    2. Mummeli

      Minä silittelen kissaa ja kiitos vastauksesta. Tällä hetkellä pelkään tyttöni puolesta, joka hoitaa vanhuksia ja tottakai niiden vanhuksienkin puolesta pelkään.

      Tyttären ekaluokkalainen käy koulua äitinsä ammatin takia/syystä ja niitä lapsia on nyt koulussa viisi kappaletta.

Leave a Reply to Maarit / Sopusointuja Cancel